Haiman Pään Syöpä: Pään Ja Kaulan Alueen Syövät | Tampereen Yliopistollinen Sairaala
Haimasyöpä 5-vuotisennuste 2, 5% Ensioireet laihtuminen, vatsakipu, ihon keltaisuus, suolen toiminnan muuttuminen Tärkein hoitomuoto leikkaus, sädehoito Uusia tapauksia Suomessa vuosittain 1 000 Alkuvaiheen tutkimuksia ultraäänitutkimus Riskitekijät tupakointi [1] Haimasyöpä on haimasta lähtevä syöpä. Haimasyöpä on Euroopan kolmanneksi tappavin syöpä [2]. Haimasyövän on havaittu yleistyvän, eikä syytä siihen tiedetä [3]. Uusia haimasyöpiä todetaan Suomessa selvästi enemmän kuin EU-maissa keskimäärin, ja haimasyöpään sairastuu Suomessa joka vuosi noin 1 000 ihmistä [4]. Haimasyöpään sairastumisen riski kasvaa iän myötä, ja sen esiintymishuippu on noin 70 vuoden iässä. 95 prosenttia haimasyövistä on adenokarsinoomia. Jos syöpä alkaa haiman endokriinisestä osasta eli Langerhansin saarekkeista, sitä kutsutaan saarekesolusyöväksi. Sen oireet ovat erilaiset kuin muiden haimasyöpien: useimmiten joko insuliinin tai gastriinin liikaerityksestä johtuvia [5]. Saarekesolusyöpiä todetaan Suomessa noin 6–20 vuodessa [6].
Adenokarsinooma ja haiman karsinooma, karsinoidi, cysttadenokarsinooma, sarkoomaan liittyvät oireet, hoito, ennuste
Periampulaarinen syöpä - haiman pääalueen syöpä kehittyy usein. Se voi tulla pään sisällä rauhanen (enimmäkseen epiteelin kanavat kuin maasta rauhasrakkuloissa solut) epiteelistä yhteisen sappitiehyen distaaliosien Vater ampulleissa ja Vater nänni ja vähemmän pohjukaissuolen limakalvon. Mistä tahansa näistä muodoista muodostuvat kasvaimet aiheuttavat samanlaisia kliinisiä ilmenemismuotoja. Siksi ne yhdistyvät yhdessä ryhmässä yleisillä nimillä "haiman päätä syövät". Kuitenkin ennusteiden mukaan nämä kasvaimet vaihtelevat huomattavasti. Resectability syöpä ampulli on 87%, pohjukaissuolen syöpä - 47%, ja vuonna haimasyöpä pään oikea - 22%. Riskitekijöitä kasvainten kehittymiselle ovat tupakointi, epätasapainoinen ravitsemus, historian vatsan resektio, diabetes mellitus. Useissa tapauksissa paljastuu raskaana oleva sukututkimus, joka mahdollistaa mahdollisen perinnöllisen alttiuden ajattelemisen. Ei ole luotettavaa yhteyttä kahvin tai alkoholin käyttöön. Muutokset molekyylitasolla Monissa tapauksissa haimasyöpä suhteellisesti useammin kuin muut tuumorit, tunnistaa geeni mutaatio K-ras, erityisesti sen kodonin 12 mutaatio voidaan havaita polymeraasiketjureaktion parafiini kudosleikkeiden, kiinnitettiin formaliinilla, ja saatu materiaali pistoskohtaan biopsia.
Jatkohoito ja seuranta Kun patologin vastaus syöpäkasvaimesta on valmis, käsittelemme sen erikoislääkärikokouksessa ja päätämme alustavasti jatkohoidosta. Ohjaamme potilaan tarvittaessa Taysin onkologialle säde- tai solunsalpaajahoitoihin tai muualle yksilöllisesti valitun suunnitelman mukaan. Jälkiseuranta kestää yleensä 5–10 vuotta. Kontrollikäynnit ovat alussa 3–6 kuukauden, myöhemmin 1–2 vuoden välein. Kontrollikäyntien yhteydessä tehdään kuvantamistutkimuksia ja tarkistetaan, ettei kasvain ole uusiutunut tai lähettänyt etäpesäkkeitä. Jatkokontrollointi tapahtuu Taysin poliklinikalla tai omassa keskussairaalassa. Jatkoseuranta vaihtelee taudin diagnoosin, kasvaimen koon ja sijainnin mukaan. Puheen, äänen ja nielemisen kuntoutus Pään ja kaulan alueen leikkauspotilaiden kuntouttaminen vaatii moniammatillista yhteistyötä. Nielemisen, puheen ja äänen kuntouttajana vuodeosastolla toimii puheterapeutti. Kuntoutukseen kuuluu leikkausta edeltävä informaatio sekä leikkauksen jälkeinen tutkimus, osastolla tapahtuva kuntoutus, jatkokuntoutuksen järjestely sekä tarvittavien apuvälineiden, kuten puhevibraattorit ja puheäänenvahvistimet, hankinta ja käytön opetus.
Sappin ulosvirtauksen häiriö yleisen sappitiehen kautta johtaa maksan koon kasvuun, mutta se on kivuton, tiukasti elastinen sakeus. Kasvaimen eteneminen aiheuttaa ascitesin, pernan infarktin, suoliston verenvuodon, keuhkoinfarktin, alaraajojen syvän laskimotromboosin. Syöpä haiman päätään osassa asinussolujen usein ulottuvat pohjukaissuoleen, ja naamioitu pohjukaissuolihaava, arpi ahtauma mahanportin osassa mahalaukkua. Lisäksi, eturauhassyöpä tulee erottaa kalvoja irtauttavan aortan pullistuman, hepatosellulaarinen karsinooma, ja hyvänlaatuiset kasvaimet endokriinisen haiman, sappitiehyen tukkeumia, akuutti ja krooninen pankreatiitti, sappiteiden ahtaumat, sappitietulehdus, kolekystiitti, akuutti ja krooninen. Gastroenterologin ensimmäisessä kuulemisessa on vaikea saada oikea diagnoosi. Oikea diagnoosi edellyttää useita laboratorio- ja instrumentaalisia tutkimuksia. Veren kliinisessä tutkimuksessa on mahdollista havaita korkea leukosytoosi, trombosytoosi. Biokemiallisissa kokeissa havaittiin suoraa bilirubiinia tasoa merkittävästi AsT: n ja AlT: n normaaleissa arvoissa.
Lupaavia tuloksia paikallisesti levinneen haimasyövän hoidossa on saatu sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistämisestä, ns. kemosädehoidosta. Jos kasvain reagoi hoitoon eli pienenee hyvin, tehdään tämän jälkeen usein uusi arvio leikkausmahdollisuuksista. Jos leikkaus voidaan suorittaa ja poistetussa haimassa todetaan vielä kasvainkudosta, voidaan hoitoa jatkaa solunsalpaajilla leikkauksen jälkeen. Haimasyövässä pelkkää sädehoitoa käytetään yksilöllisen harkinnan jälkeen lähinnä silloin, kun paikallista syöpää ei voida leikata. Haimasyöpä ei ole erityisen sädeherkkä kasvain eli tarvitaan varsin suuret sädeannokset. Hoito suunnitellaan tarkasti tietokonetutkimuksen avulla. Jos haimasyöpä on levinnyt laajalle tai lähettänyt etäpesäkkeitä, hoitona voidaan käyttää solunsalpaajia. Tavallisesti annetaan useita hoitokuureja 3–4 viikon välein. Hoidon kokonaispituus riippuu sen tehosta ja potilaan yleiskunnosta. Hoito edellyttää suhteellisen hyvää yleiskuntoa, koska se aiheuttaa haittavaikutuksia.
[10] Haimasyöpä on yleisempää miehillä, mutta naispuolisten potilaiden määrä on ollut viime aikoina kasvussa. Sairauden esiintyvyys on muita suurempi afroamerikkalaisilla, diabeetikoilla ja autismikirjon ihmisillä [11]. Oireet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Haimasyöpä on usein alkuvaiheessaan oireeton. Myöhemmin voi esiintyä muun muassa kipua vatsassa ja selässä, laihtumista sekä ihon kellastumista. Joskus esiintyy myös ripulia ja oksentelua. Tavallisimmat etäpesäkkeiden kohteet haiman adenokarsinoomassa ovat maksa, vatsakalvo ja keuhkot. [12] Tutkimukset [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Potilaille, joiden epäillään sairastavan haimasyöpää, tehdään yleensä ensimmäiseksi ultraäänitutkimus. Mahdollisia tutkimustapoja on kuitenkin useita. Ennuste ja hoito [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Haimasyövän ennuste on huonompi kuin yhdenkään muun syövän. Keskimääräinen elinajan ennuste on vain puoli vuotta diagnoosista. [1] Viiden vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta enää 2, 5 prosenttia potilaista on elossa.
Tällöin epäily kasvaimesta syntyykin oireiden perusteella ja itse kasvain voi olla hyvin pieni ja joskus vasta laajojen tutkimusten jälkeen löydettävissä. Ei-toiminnallisessa syövässä hormonituotanto säilyy normaalina ja kasvain voi kasvaa suureksikin, ennen kuin se aiheuttaa oireita. Haiman endokriiniset syövät nimetään niiden erittämien hormonien mukaan. Tavallisimmat ovat gastrinooma ja insulinooma. Gastrinooma tuottaa suuria määriä gastriini-nimistä hormonia, joka moninkertaistaa mahahappojen tuotannon ja johtaa mahan limakalvon haavautumiseen. Insulinooma puolestaan tuottaa liikaa insuliinia, jolloin veren sokeriarvot laskevat toistuvasti vaarallisenkin mataliksi (ks. «Alhainen verensokeri (hypoglykemia)» 2). Muita syövän tyyppejä ovat esimerkiksi glukagonooma, somatostatinooma ja vipooma, jotka ovat niin harvinaisia, että Suomessa ei löydy joka vuosi uusia tapauksia. Haiman endokriinisen syövän hoito Haiman endokriiniset syövät ovat hyvin monimuotoinen tautiryhmä. Kasvaimet voivat olla hyvin hidaskasvuisia ja vähäoireisia tai toisaalta pienikokoisinakin hankalia oireita aiheuttavia.
- Stihl raivaussaha
- Haimasyöpä todetaan monesti myöhään | Tohtorille.fi
- Haiman pään sympa pour les
- Oletko käyttänyt nuuskaa, teetkö nuuskanhaku matkoja Ruotsiin? Tiedätkö mikä on nuuskakaira? | Napsu
- Terv. (haima)syöpäpotilaalta taas - Syöpä - Suomi24 Keskustelut
- Oikea käsi puutuu ja on kylmä
- Haiman pään sympa 6.1
- Kkc tukki paino
- Koiran Kevlar-suojaliivi - uroskoirien malli
- Ilves kalustemaali v40
Nuoremmissa potilailla, joilla on ei-toistettavissa oleva kasvain, jonka odotetaan olevan elinajanodotetta pidempi, on mahdollista turvautua biolääkkeisiin liittyvän anastomoosin asettamiseen. Nykyaikaisen lähestymistavan haiman syövän hoidossa potilaan ei pidä kuolla selittämättömällä keltaisuudella tai kärsimällä sietämätöntä kutinaa. Haiman pään syöpätautien hoitomenetelmät Preoperatiivisen kemoterapian ja röntgentutkimuksen tulokset ovat pettymyksiä. Joissakin tapauksissa parannus voidaan saavuttaa soveltamalla radikaalin resektiota yhdistetyn röntgen- ja kemoterapian jälkeen. Ei-resektoitavilla kasvaimilla säteily- tai kemoterapiahoito ei tuottanut positiivisia tuloksia. Keliakian plexuksen estäminen (perkutaaninen säteilyvalvonta tai intraoperatiivinen) mahdollistaa muutamien kuukausien kynnyksen vähentämisen, mutta yli puolet tapauksista ilmenee uudelleen.
Mikäli syöpä ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä tai levinnyt verisuoniin, leikkaus on mahdollinen. Läheisiin imusolmukkeisiin leviäminen ei kuitenkaan yleensä ole este leikkaukselle. Haimasyövän leikkaus suunnitellaan yksilöllisesti kasvaimen sijainnin ja koon mukaan. Haima voidaan poistaa kokonaan tai osittain ja lisäksi voidaan poistaa osa pohjukaissuolta, mahalaukkua ja sappiteitä, läheiset imusolmukkeet tai laajemmin imusolmukkeita sekä perna. Jos haima poistetaan kokonaan, potilaalle kehittyy diabetes. Joskus leikkauksella myös helpotetaan oireita, esimerkiksi ohittamalla sappiteiden tai ruoan kulun tukos, mikäli parantava leikkaus ei syövän levinneisyyden vuoksi ole mahdollista. Leikkaushoidon jälkeen hoitoa voidaan mahdollisesti jatkaa sädehoidolla, solunsalpaajahoidolla tai niiden yhdistelmällä. Jos leikkaushoito ei ole mahdollista käytetään usein sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistelmää. Joskus sädehoitoa tai solunsalpaajahoitoa käytetään myös yksin. Mikäli kasvain lähtee pienentymään, voidaan leikkausta harkita uudelleen myöhemmin.