Lumikuningatar Hc Andersen — Kirja Lumikuningatar Epub H. C. Andersen - Elfranodte
Sadun ymmärtää intuitiivisesti, vaikka sitä ei osaisi tai tahtoisi selittää. Nyt, kun koetan kirjoittaa lukukokemuksen luomia tunteita ja tunnelmia, huomaan silti kaikki heräävät kysymykset, jotka omavaltaisesti kääntyvät sanoiksi. Tulen väistämättä ajatelleeksi – jälleen kerran – että kirjoittaminen on ajattelemista. Se on myös tunnetta, mutta ajattelun sylissä. Ehkä ajatus suutelee tunnetta ja tunne ajatusta, ehkä ne syleilevät toisiaan ja sulautuvat yhteen. Ja sydämen värinät herättävät kysymyksiä, kysymykset sydämen värinöitä. Kuka Lumikuningatar on? Tai mikä? Ja miksi hän on nainen? Miksi pieni poika kiinnittää kelkkansa hänen rekeensä, antaa itsensä tämän hämmentävän olennon kyytiin? En kuitenkaan ehkä aio vastata. Aion vain kysyä. Sadun kohtaamisen on hyvä olla puhdas ja rajoista vapaa – sellainen kuin se on lapselle. Lapsi kätkee sadun sydämeensä ja tutkiskelee sitä, toki kysyykin sen mitä kysyttävä on, mutta juuri sydämessä satu kasvaa. Uskoisin, että satu Lumikuningattaresta on useimmille tuttu.
Espoo.fi
Lumihiutale kasvoi kasvamistaan, kunnes siitä tuli kokonainen nainen. Hän oli pukeutunut hienoimpaan valkoiseen harsoon, joka oli tehty kuin miljoonista tähden tapaisista untuvista. Hän oli kovin kaunis ja hieno, mutta jäästä, häikäisevästä, kimmeltävästä jäästä. Kuitenkin hän oli elävä. Silmät tuijottivat kuin kaksi kirkasta tähteä, mutta niissä ei ollut rauhaa eikä lepoa. Huomasin tarvitsevani satua, ihan itselleni, ja juuri tätä. Siksikö, että on talvi ja maa lumesta valkea? Että pakkanenkin viivähtelee, puraisee hetkittäin poskipäitä? Vaiko vain siksi, että mieleni kaipasi taas jotakin erityisen tenhoavaa ja tunteikasta, satumaistakin. Sellaista, missä tietoinen ehkä kohtaa tiedostamattoman ja syntyy säikeitä, jotka tavoittelevat sydäntä. Niin, miksi lienee, mutta tämän tarvitsin: Hans Christian Andersenin (1805-1875) Lumikuningattaren (1844). Rudolf Koivun Satuja ja tarinoita (1992) sisältänee sadun suunnilleen alkuperäisessä pituudessaan – näin otaksun, sillä se on siinä seitsentarinaisena ja koko lailla kokonaisen tuntuisena.
Siksi en tälläkään kertaa varo sanojani, vaan annan tarinan kirjoittua myös omaan kirjoitukseeni. Satu alkaa tarinalla peilistä ja sirpaleista – siitä, kuinka peikko Tihulainen oli tehnyt peilin, jossa kaikki hyvä ja kaunis, mikä siihen kuvastui, hävisi miltei olemattomiin, mutta kaikki kelvoton ja ruma tuli hyvin näkyviin ja kävi vieläkin pahemmaksi ja kuinka tuo peili lopulta särkyi miljooniksi sirpaleiksi ja etsiytyi ihmisten silmiin ja sydämiin. Katseet vääristyivät ja sydämistä tuli jäätä. Mikä se on, tuo peili, mitä se tahtoo? Onko se kuvastin, joka näyttää ihmisen pahuuden? Kaiken sen, mikä ihmisessä on peikkoa ja pimeyttä ja sydämen hyytävää kylmyyttä? Ja eräässä suuressa kaupungissa asuu kaksi lasta, poika ja tyttö, Kai ja Gerda, jotka eivät olleet veli ja sisar, mutta he pitivät toisistaan kuin sisarukset ja istuivat ruusujen alla leikkimässä. Mutta voi, pian peilin sirpaleen saa silmäänsä ja sydämeensä myös pieni Kai. Ja kun tulee talvi ja Lumikuningatar ajaa ohi valkealla reellään, Kai antaa itsensä tämän huimaan kyytiin.
Kuvitus on vähäinen, mutta sitäkin ihanampi: Koivun taideteoksia katselisi mielellään enemmänkin, mutta toisaalta tämä yksikin lumoava kuva riittää. Lopun tarinasta saa piirtää mielessään. Rudolf Koivun (1890-1946) Lumikuningatar: kylmä, kaunis ja hohtava, viekoittelevakin. (Kiitos kirjastolle, joka uskollisesti paikkailee hyllyni loputtomia puutteita. Tämäkin ihana kirja täytynee kyllä jonakin päivänä saada omaksi... ) --- reki pysähtyi ja ajaja nousi. Turkki ja lakki olivat paljasta lunta. Nainen se oli, pitkä ja solakka ja häikäisevän valkoinen. Hän oli lumikuningatar. Olen aina ollut hieman haluton avaamaan satuja liikaa. Rakastan kyllä niiden syvyyttä ja symboliikkaa ja kaikkia niitä ajatuksia joita ne herättävät, mutta ehkäpä sadut ovat minulle kuin runoja, sellaisia että ne täytyy ennen kaikkea kokea ja elää, kohdata pikemminkin sydämen vapaudella kuin järjen rajatuissa kehyksissä. Sanotaan, että lapsi tulkitsee sadun sellaisena kuin se hänelle on, ja minä luulen, että niin tekee myös aikuinen.
- Kirjojen kamari: Hans Christian Andersen: Lumikuningatar (1844)
- Miten kilometrikorvaus maksetaan
- H.C. Andersenin: Lumikuningatar (1986) Satuklassikko [DVD] - Huuto.net
[2] Lähteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Lumikuningatar Wikiaineistossa (englanniksi) Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.